Kädetön Emäntä

    Ihan ensimmäiseksi mun tarvii kiittää teitä jokaista joka on tänä vuonna ostanut mun koruja, seurannut mua somessa, kommentoinut, jakanut, tykännyt. Te saatte mut tuntemaan iloa ja kiitollisuutta. Te mahdollistatte mulle suunnan kohti itsenäisempää työskentelyä, kohti omasta luovuudestani saatua elantoa.    Juuri se on mun unelmani, että voisin tuottaa iloa tekemällä asioita mistä itse nautin ja saada siitä siten myös tarvitsemani toimeentulo. Helppoa se ei ole, tiedän sen. Mutta tämä vuosi on näyttänyt sen olevan mahdollista.     Olen pystynyt olemaan melkein koko vuoden osa-aikaisena palkkatyössäni, kiitos Kasaamon tulojen. Ja sama jatkuu nyt alkuvuodenkin. Toki se riippuu myös työpaikkani työtilanteesta. Jos kiire pukkaa, voi osa-aikaisuus jäädä.     Mietin tätä pitkään vuosi sitten ja laskeskelin voisiko se olla mahdollista. Kun ehdotin asiaa pomolleni, iski melkein paniikki. "Oonko mä ihan hullu! Mitä ihmettä mä nyt oon menny tekemään?" Palkkani on hyvä (näin perus-d

 Kädentaidot -messut sitten rullattiin läpi viime viikonloppuna. Kävijämäärä oli kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna ja tunnelma oli sen mukainen. Jotenkin pystyi aistimaan sen innostuksen ja ilon ihmisissä.  Oli sekä ihana että rankka 3,5 päivää. Tein messuilla ennätysmyynnin koko Kasaamon aikana. Aivan huikeeta! Osaksi johtui varmaankin siitä, että sain tälle vuodelle uuden paikan joka oli rivin päädyssä ja antoi suoraan leveälle kulkuväylälle. Ja väylän vierellä oli iso kahvio sekä Novitan alue. Ja tietysti kävijöitä oli niin paljon enemmän. Tämä paikka pidetään! Kiitos kaikille teille ihanille asiakkailleni! Sain myös paljon kauniita sanoja ja kehuja koruistani. Ja se ihmetys kun huomaa asiakkaiden kävelevän suoraan pöytäni luokse ja saa kuulla kuinka he seuraavat minua somessa ja käyvät kaikissa myyjäisissä, joissa olen mukana! Tämä jo pelkästään saa minut aina uudestaan erilaisiin tapahtumiin. Jäi niin ihana fiilis.. KIITOS!!!!! Kunnes tänä aamuna tulin kipeäksi. Poikani oli

Aika menee niin hurjaa vauhtia! Just oli kesä. Ja hyvä kesä olikin! Sain kasaan loppuvuoden "puuttuvat" palkat kun teen 80% osa-aikaista palkkatyössä. Ja sillä jäin vielä loppuvuodeksikin osa-aikaiselle. Ai ai..Nautin! Työhuonehan siis vaihtui tänne olohuoneen paikalle ja siitä tässä muutama kuva. Tämäkin on jo muuttunut, en tykännyt nukkua enää tässä huoneessa. Tuntui kuin olisin viettänyt yöni varastossa. Tällä asetelmalla mentiin kuitenkin hetken aikaa, kunnes päätin siirtää sängyn uuteen olohuoneeseen. Täytyy myöntää, että en siinä huoneessa juuri muuten vietäkään aikaa kuin nukkuen.  Syksyn olen ottanut tosi rennosti, palautuen kesästä ja antanut tilaa ajatuksille. Muutamat sukatkin kudoin pitkästä aikaa.  Välillä iskee se kuoppa, missä tuntuu, että onko tässä mitään järkeä ja ei ole mitään uusia ideoitakaan. Mutta sitten kun antaa itselleen luvan vaan olla ja sanoo ettei tarvitse koko ajan olla tekemässä, ei tarvitse olla uusia ideoita, teet vaan täydennyksiä jälleenmyy

Hupsista keikkaa! Muistin taas että mullon tällänen blogikin. 😁  Tää kertoo vaan mun luonteestani muutenkin. Olen hyvin fiilisten vietävissä ja teen mitä huvittaa, millon huvittaa. Eli tasasesti kerran viikossa/kuussa julkaisun tekeminen ei vaan onnistu. Ja pätee kaikkeen muuhunkin. No mutta, tässä onkin kaikki kesähommelit lähteneet hyvin liikkeelle. Eka lomaviikko takana palkkatyöstä ja 3 jäljellä.. Nautin eniten siitä, että voin koko päivän uppoutua rauhassa korujuttuihin. Ei tarvitse tiirailla kelloa ja miettiä nukkumaan menoa. Saa aamulla nukkua just niin pitkään kun huvittaa, välillä puoleen päivään. Ja kun viikot voi antaa luovuuden virrata vapaasti, pääsee viikonloppuna ottamaan kontaktia asiakkaisiin ja ne ihastuneet katseet, kehut ja kommentit täyttävät mut niiiin suurella ilolla! Se on niin sanoinkuvailemattoman hyvä fiilis kun teet juttuja mistä nautit ja niistä tykkää muutkin. Myyjäisiä onkin nyt joka viikko ja ensi viikonloppuna kahdet. Ensin käyn  kotikylällä vanhalla a

 Ai että mä niin odotin pääsiäisviikkoja kun mun työajanlyhennyksen kanssa mulla olis ollu 2 viikolla 3 työpäivää kummallakin. Ihania lyhyitä työviikkoja.. Ennen pääsiäistä olin 1 päivän töissä ja tulin kipeeksi. Sain oikein kunnon räkätaudin. Ääni oli kuin pubimuijalla ja limaa riitti. Koko yläkroppa särki ekat 3 päivää ja kuumemittari näytti 38c molemmin puolin. Sehän tarkoitti tikkua nenään. Oli onneksi negatiivinen.  No pääsiäisenä olin edelleen tukossa ja lämpö kieppui edelleen lähelle 38c. Tein kotitestin - negatiivinen. Ja kun maanantai-iltana mietin jo seuraavaa työpäivää, päätin kuitenkin mitata sen lämmön vielä.. Ja sieltä se vieläkin kipusi 37,6c. Saikku jatkui.. Pikkuhiljaa alkoi liman eritys rauhottumaan, mutta pää tuntui silti täysinäiseltä. Joka päivä mittailin lämpöö ja siellä se kieppui koko ajan 37,5c ja 38c välillä. Kun taas keskiviikko-iltana mietin jo töihin menoa, se mittari heitti taas 37,5c. Mulla oli siis ollut lämpöö jo yli viikon. Ei muuta kuin lääkäriin taas

Mulla alko loma! Ihanaa saada nukkua aamuisin niin pitkään kun huvittaa ja lömpsötellä kotona vaikka yöpaita päällä aamusta iltaan!  Mulle on aina lomilla parasta se kun ei ole mitään pakollista kellotettavaa menoa. Teen mitä huvittaa, jos huvittaa. Niimpä en ole tälle viikolle ottanut mitään omia tavoitteitakaan. Niinkuin mulla niitä nyt muutenkaan olisi.. Tai olihan mulla sillon ennen aivo-tilttiä. Tavote oli kesällä käydä kaikki mahdolliset myyjäiset ja saada lisää jälleenmyyjiä. Saisin maksettua ylimääräisiä velkojani pois ja kenties vähennettyä palkkatyön osuutta.  Ja sitten se iski, ensin oma kroppa löi jarrut kiinni ja sen jälkeen korona.. Ja nyt sitten yksi mielipuoli äijänjäärä räyhää euroopassa! Eikö nyt jo saisi elää normaalia elämää!!?  No, loman eka viikonloppu menikin ihan normaalisti. Tytär oli kotosalla ja touhuiltiin omiamme. Maanantaina kuskailin hänet sitten takasin ypäjälle.  Tiistaina oli vuorossa kirjanpitoon tutustuminen ja se tuntui alun jälkeen ihan sujuvalta..

  Tarvii heti alkuun sanoa, että olen kyllä todella nauttinut tästä omasta tilasta! Ja kun sain vihdoin myös isoon pöytään pöytälevyn. Olen tehnyt paljon asioita seisaaltaan mitkä ennen tein istuen. Mm. pakkaan tilaukset, leikkaan nahat, kokoan avainnauhoja, kasaan jälleenmyynti-eriä.. Toisaalta olen olohuoneessa enää harvakseltaan, mikä oli ennen mun "yksiöni". Vietin siellä kaiken aikani. Huonehan toimi sekä mun makuuhuoneena, työhuoneena, jumppasalina että olohuoneena.  Tästä johtuen aloin kaipaamaan työhuoneeseeni telkkaria. Videoiden katselu kännykällä tai tabletilla ei ole pidemmän päälle mukavaa. Samana päivänä kun idea pongahti päähäni, etsin torista sopivan yksilön ja hain ruudun kotiin jo samana iltana!  Telkkari on valkoinen ja sopii hienosti työhuoneen raikkaaseen värimaailmaan. En halunnut isoa mustaa möhkälettä, tuijottaan mua nurkasta kun teen töitä. Vielä kun keksisivät tv-ruudun joka on sammutettuna valkoinen..  Tv kun ei ole usein päällä, johtuen digiboksist

Se ensimmäinen versio omasta työhuoneesta kerkesi olla noin viikon. Se saa nyt nimekseen Työhuone 1. Sain mukavasti tavarat paikoilleen ja tuntui oikein näppärältä sijoittelulta.  Noooh, sitten tytär tuumasi, että iso huone tuntuikin jokseenkin kolkolta ja voisi olla mukavampaa siinä pienemmässä huoneessa. Eipä muuta kun tavarat liikkuun taas. Onneksi mä tykkään järkkäillä huoneita..  Nyt mä olen sitten isommassa huoneessa ja ekan viikon ihan yksin kissojeni kanssa. Tää tuntuu niin upeelta! Mä olen aina viihtynyt itsekseni. Tosin nyt en ole tyytyväinen tähän huoneen järjestykseen. 2 pöytääni on nyt L-mallisesti ja tykkäsin kyllä enemmän siitä I-mallista. Ongelma on tosin siinä, että pöydät on erilaisia. Ja niillä on korkeuseroa 4cm.  Ehkäpä joudun hakemaan Ikeasta toisen pöytälevyn jalkoineen.. Iso leikkuupöytäkin on vielä kokoamatta, tosin sen kansilevy odottaa vielä äitylin kuistilla. Se kun ei mahtunut mun autoon. Voisin tietty laittaa sen muuten kasaan niin saisin sitten järjestett

 Morjentes! Sehän olisi sitten -22 alkutekijöissään. Joka puolelta saa lukea kuinka on kovasti suunnitelmia tälle vuodelle ja kuinka on jotain uutta tuloillaan ym.. Mä voin myöntää, että mulla ei ole.  Ihan näillä samoilla mennään kun viime vuosikin. Tai sen verran vois jättää pois, ettei sitä sairaalarumbaa tarvitsisi ottaa uusiksi. Se onkin yksi syy miksi en niin kauheasti intoile minkään tavoitteen perässä. Puolitoista vuotta sitten otin tavoitteeksi lyödä itseni läpi korumarkkinoilla. Kävisin kaikissa tapahtumissa, mitä isompi sen parempi. Ja tietenkin niitä pienempiäkin, että saan Kasaamon esille. Aika paljon pyörinkin eri puolilla ja melkeimpä joka viikonloppu oli jotain tapahtumaa. Sitten tapahtui jäätynyt olkapää ja korona ja aivoinfarkti ja ja .... Korona jyllää edelleen, olkapää on melkeimpä parantunut, pääkoppakin, mutta  vähän jähmeempänä kuin ennen. Päänsärkyä ei onneksi taas ole ollut tuon joulun jälkeen. Toivottavasti pysyykin poissa. Mutta muuten olen huomannut, että ei