Tekstit

Ekat messut ja joulun odotusta..

 Jaahas.. Kyllä se aika vaan rullaa. Monesti ihmettelen miten jotkut jaksaa/kerkee pyörittään perhettä, töitä, somee, blogata ym ja olla vielä hurjan ahkera julkaisuissaan.  Itselläni oli ajatus kirjoittaa tunnelmia ajasta ennen messuja, niiden aikana ja loppukaneetti.. Ajatukseksi jäi.  Se on kuulkaa kun tää palkkatyö vie liikaa aikaa kaikelta muulta!!  Mutta... Messuihin valmistauduin pari päivää. Lähinnä keräsin mukaan lähtevät korut kasaan ja tarkistin, että kaikissa on asianmukaiset korukortit ja hinnat. Sitten tein kaikesta inventaariolistat. Tuo lähinnä siksi, että sain merkattua myydyt korut nopeasti ylös. Ja sekin vain omaksi tiedokseni, mikä koru myy eniten. Sumuppiinhan saa myös jokaisen artikkelin ja/tai ryhmän ja myydessä voi valita suoraan sieltä. Sillonhan tuo tieto tulisi kerättyä jo siinä. Mutta en piidä siitä että maksuhetkellä menee aikaa just sen tietyn korun tai ryhmän etsintään. Kun mulla niitä koruja riittää.. Noh, palataan messuihin. Torstaina pääsi siis jo rake
Kuva
  Ajatusten tornado..   Tiiättekö sen tunteen kun päässä myllertää kuin kuivausrummussa? Mulla on ollut se tunne jo pitkään. Joo, toki se infarkti myllersi osuutensa, mutta nyt on siis ihan vaan ajatuksista kyse.  Tää mun koruhomma on vienyt mut ihan mennessään ja haluaisin tehdä vain sitä. Olisi ihanaa voida työntää pää luovuuden pensaaseen ja eksyä sinne päiviksi - öiksi - viikoiksi... Mutta palkkatyö häiritsee pahasti ja varastaa aikaa ja energiaa. Ja samaan aikaan se "pikkuJenni" tuossa olkapäällä rutisee kuinka sun rahat ei millään riitä ja et sä saa koruista tarpeeksi rahaa ja mitäs sit kun ja entä jos...... Ja mä vastaan sille, että kyllä ne muutkin koruilla elää, -on niitä muitakin yhden naisen bisneksiä, jotka saavat elantonsa koruista! Gloria Tätä keskustelua on käyty jo pitkään, ..vuosia. Ja yhtään ei helpota se että palkkatyön oravanpyörässä pyöriminen ei kiinnosta enää ollenkaan. Toisaalta se on helppoa, raha tulee säännöllisesti.. Mutta myös kuluttavaa, istua su

Syksyn sateet..

   Viime kirjoitukseni jälkeen jäin todella miettimään niitä kotisivuja. Jonkinlainen mielikuva oli, että olisin jotkut ilmaiset pohjat avannut joskus.. Niitäpä sitten etsimään. Lopulta löytyi aika helposti kun hoksasin tarkistaa sähköpostista. Olinhan ne tosiaan avannut webnode-pohjalle. No siihen se helppous sitten loppuikin. Meinasi kärsivällisyys loppua heti alkuunsa. Nyt moni varmaan nauraa partaansa.. Mutta tälläinen atk-nero kun ei tajua noista jutuista mitään. Olin kuitenkin päätökseni tehnyt ja ei siinä sitten auttanut muu kuin harjoitella. Lopulta sain homman tehtyä 2 päivässä, valmiiseen pohjaan. Ja mielestäni sain aikaan ihan kivat sivut. Ajatus oli pitää ne ilmaisina, mutta oman osoitteen saaminen houkutti niin että maksullisethan niistä sitten tuli. Käykäähän kurkkaamassa ja saa laittaa kommenttia jos jotain tietoa sinne kaipaisit lisää tai ihan vaikka vain mielipiteesi sivuista. Kotisivut löytyy osoitteesta www.kasaamo.com    Seuraavaksi alkaakin jännittäminen Kädentaito

Niin se aika rientää!

Tänään tuli töissä puheeksi kuinka pienyrittäjällä olisi hyvä olla oma kotisivu, verkkokauppa - mieluummin jostain muualta kuin holvista (missä mulla on..). Päivitykset tasaisesti ja usein someen: face, insta, tiktok, mitä näitä nyt onkaan. Ja toki tehdä videoita toiminnastaan, mitä enemmän itse esillä, sen parempi. Ja vielä jos pitäisi blogiakin!  Mullahan on blogi! Ehhehe...  Nuo kaikki edellä mainitut "olisi hyvä olla" ominaisuudet on mulle aina tuntunut kaukaisilta. Osaksi senkin takia, että käyn päivisin palkkatyössä ja koruhommelit on mulle sivutoimista.  Toki haluaisin siitä päätoimista, mutta ei vaan riitä aika eikä jaksaminen. Ja toisaalta, ei ole rohkeutta tiputtaa säännöllistä palkkaa pois.. Viitatakseni tuohon edelliseen blogi-tekstiini, se Joulutori nokialla osoittautui mulle erittäin tuottoisaksi. Sain sieltä hulppean myynnin ja lisäksi tapahtuman järjestäjä pyysi korujani myyntiin heidän kirpputorilleen - Siisonille. Olin aivan onnesta soikeena! Tottakai! Sillä

Huippuluokan bloggari!

Kuva
Siis onhan tää aika koomista.. Toisaalta pidetään hulluja jännityksessä, kun ei oo mitään varmuutta koska uus teksti tulee, vai tuleeko? 😂 No, mutta on tässä taas tapahtunutkin.. Viime syksy oli ja meni. Myyjäisissä oli kivaa ja sain lisää positiivista palautetta koruistani. Niimpä sit laitoin toiminimen pystyyn. Tai lähinnä elvytin ompelimon aikasen uudelle nimelle. Joulukuuksi varailin myyjäisiä joka viikonlopulle ja odotin oikeesti innoissani kaikkia niitä. Yksi oli tampereen kauppahallissa.. Mutta... Eihän kaikki nyt tietenkään mennyt niinkun olin suunnitellut. Marraskuun puolella alkoi oikean puolen lapaluu ja hartia oireilla. Aattelin, et on vaan lihakset jumissa. Venyttelin, hieroin.. Ei auttanut. Pikkujouluissa oli jo aika vaikeaa ihan vaan istua kun lapaan sattui koko ajan. Teki mieli repiä käsi irti.. Samana viikonloppuna kipu vaan paheni. Maanantaina oli jo koko käsi kipee. Siinä sitten lääkäriin ja itse mietin onko tenniskyynärpää palannut. Lääkäri tutki, kä

Syksyn tullessa..

Kuva
Tälläisen kyhäelmän löysin kun tulin "taas" kurkkaan tänne. Tästäkin on siis jo aikaa kohta vuosi!! : Oon mä ahkera!!! Vai mitä? Taas kirjotan, eihän edellisestä oo kun "muutama"" kuukausi. :-) Tarvii autosta sanoo sen verran, et oon kyllä ollut tyytyväinen. Vaikka vähän pappa-auto onkin. Ihan sama..johan tässä kohta ollaan jo mummuiässä. ;-) Noh..eipä se kevät kyllä paukannu rintoihin. Eikä kesäkään. Edelleen oikein tyytyväisenä sinkkuna palloillaan. Ei vaan nappaa! Yhdet treffit kyllä kävin, mut eipä siitäkään jääny mitään kerrottavaa jälkipolville. Paitsi että olisin päässy Puuma-listalle.. Kesälomareissuun lähettiin rannikolle, Skatafe Padvassa. Ei varmaan sano mitään, ei sanonu mullekaan. Siellä se on turun ja hangon välillä jossain. Niemen kärjessä, meren äärellä. Oikein ihana rauhallinen paikka ja siistejä vuokramökkejä. Mutta..kuten arvata saattaa, kun oon niin hyvin aina tutustunut etukäteen matkojen pituuksiin, olihan se aikas "syvällä
Kuva
Hyvää kevättä! Tää mun bloggaaminen on ..sanotaanko.. verkkaista. Niinkun mun muukin elämä.. :)    Toi autoasiahan eteni sit niin, et vietiin kosla tutulle syyniin ja totesi iskarin olevan pas...hajalla. Siihempä siihen sitten osat ja hän vaihto ne pientä korvausta vastaan. JEE!! Taas toimii... No siinä meni sit ehkä kuukausi kun aloin katselemaan, ihan muuten vaan, autosivustoja. Aattelin, et pysyn mukana hintalaatu-käsityksessä ja jospa vaikka joku sopiva sattuis kohalle.                   Muistutuksena, olin vielä velkaa tuosta "retro"autosta tuttavalleni.    Sattuihan sieltä mielnkiintoinen pieni söpö musta (tietenkin) kaara silmiini ja soitin josko se vielä sattuis olemaan vapaa. Samana iltana lähdin koeajo mielessä autokauppaan. Kun pääsin perille, oli paikalla jo toinen innokas ja lähti juuri samaisella kipolla testiajoon. HÖ!    Siinä sitten juteltiin myyjän kanssa ja ehdotti mulle muita saman hinnan autoja. Lähdin sitten koeajaan uutta tuttavuutta (ikinä