Kädetön Emäntä

Se ensimmäinen versio omasta työhuoneesta kerkesi olla noin viikon. Se saa nyt nimekseen Työhuone 1. Sain mukavasti tavarat paikoilleen ja tuntui oikein näppärältä sijoittelulta.  Noooh, sitten tytär tuumasi, että iso huone tuntuikin jokseenkin kolkolta ja voisi olla mukavampaa siinä pienemmässä huoneessa. Eipä muuta kun tavarat liikkuun taas. Onneksi mä tykkään järkkäillä huoneita..  Nyt mä olen sitten isommassa huoneessa ja ekan viikon ihan yksin kissojeni kanssa. Tää tuntuu niin upeelta! Mä olen aina viihtynyt itsekseni. Tosin nyt en ole tyytyväinen tähän huoneen järjestykseen. 2 pöytääni on nyt L-mallisesti ja tykkäsin kyllä enemmän siitä I-mallista. Ongelma on tosin siinä, että pöydät on erilaisia. Ja niillä on korkeuseroa 4cm.  Ehkäpä joudun hakemaan Ikeasta toisen pöytälevyn jalkoineen.. Iso leikkuupöytäkin on vielä kokoamatta, tosin sen kansilevy odottaa vielä äitylin kuistilla. Se kun ei mahtunut mun autoon. Voisin tietty laittaa sen muuten kasaan niin saisin sitten järjestett

 Morjentes! Sehän olisi sitten -22 alkutekijöissään. Joka puolelta saa lukea kuinka on kovasti suunnitelmia tälle vuodelle ja kuinka on jotain uutta tuloillaan ym.. Mä voin myöntää, että mulla ei ole.  Ihan näillä samoilla mennään kun viime vuosikin. Tai sen verran vois jättää pois, ettei sitä sairaalarumbaa tarvitsisi ottaa uusiksi. Se onkin yksi syy miksi en niin kauheasti intoile minkään tavoitteen perässä. Puolitoista vuotta sitten otin tavoitteeksi lyödä itseni läpi korumarkkinoilla. Kävisin kaikissa tapahtumissa, mitä isompi sen parempi. Ja tietenkin niitä pienempiäkin, että saan Kasaamon esille. Aika paljon pyörinkin eri puolilla ja melkeimpä joka viikonloppu oli jotain tapahtumaa. Sitten tapahtui jäätynyt olkapää ja korona ja aivoinfarkti ja ja .... Korona jyllää edelleen, olkapää on melkeimpä parantunut, pääkoppakin, mutta  vähän jähmeempänä kuin ennen. Päänsärkyä ei onneksi taas ole ollut tuon joulun jälkeen. Toivottavasti pysyykin poissa. Mutta muuten olen huomannut, että ei