Kädetön Emäntä

Se ensimmäinen versio omasta työhuoneesta kerkesi olla noin viikon. Se saa nyt nimekseen Työhuone 1. Sain mukavasti tavarat paikoilleen ja tuntui oikein näppärältä sijoittelulta.  Noooh, sitten tytär tuumasi, että iso huone tuntuikin jokseenkin kolkolta ja voisi olla mukavampaa siinä pienemmässä huoneessa. Eipä muuta kun tavarat liikkuun taas. Onneksi mä tykkään järkkäillä huoneita..  Nyt mä olen sitten isommassa huoneessa ja ekan viikon ihan yksin kissojeni kanssa. Tää tuntuu niin upeelta! Mä olen aina viihtynyt itsekseni. Tosin nyt en ole tyytyväinen tähän huoneen järjestykseen. 2 pöytääni on nyt L-mallisesti ja tykkäsin kyllä enemmän siitä I-mallista. Ongelma on tosin siinä, että pöydät on erilaisia. Ja niillä on korkeuseroa 4cm.  Ehkäpä joudun hakemaan Ikeasta toisen pöytälevyn jalkoineen.. Iso leikkuupöytäkin on vielä kokoamatta, tosin sen kansilevy odottaa vielä äitylin kuistilla. Se kun ei mahtunut mun autoon. Voisin tietty laittaa sen muuten kasaan niin saisin sit...

  Ajatusten tornado..   Tiiättekö sen tunteen kun päässä myllertää kuin kuivausrummussa? Mulla on ollut se tunne jo pitkään. Joo, toki se infarkti myllersi osuutensa, mutta nyt on siis ihan vaan ajatuksista kyse.  Tää mun koruhomma on vienyt mut ihan mennessään ja haluaisin tehdä vain sitä. Olisi ihanaa voida työntää pää luovuuden pensaaseen ja eksyä sinne päiviksi - öiksi - viikoiksi... Mutta palkkatyö häiritsee pahasti ja varastaa aikaa ja energiaa. Ja samaan aikaan se "pikkuJenni" tuossa olkapäällä rutisee kuinka sun rahat ei millään riitä ja et sä saa koruista tarpeeksi rahaa ja mitäs sit kun ja entä jos...... Ja mä vastaan sille, että kyllä ne muutkin koruilla elää, -on niitä muitakin yhden naisen bisneksiä, jotka saavat elantonsa koruista! Gloria Tätä keskustelua on käyty jo pitkään, ..vuosia. Ja yhtään ei helpota se että palkkatyön oravanpyörässä pyöriminen ei kiinnosta enää ollenkaan. Toisaalta se on helppoa, raha tulee säännöllisesti.. Mutta myös kuluttavaa, istu...