Kädetön Emäntä

    Ihan ensimmäiseksi mun tarvii kiittää teitä jokaista joka on tänä vuonna ostanut mun koruja, seurannut mua somessa, kommentoinut, jakanut, tykännyt. Te saatte mut tuntemaan iloa ja kiitollisuutta. Te mahdollistatte mulle suunnan kohti itsenäisempää työskentelyä, kohti omasta luovuudestani saatua elantoa.    Juuri se on mun unelmani, että voisin tuottaa iloa tekemällä asioita mistä itse nautin ja saada siitä siten myös tarvitsemani toimeentulo. Helppoa se ei ole, tiedän sen. Mutta tämä vuosi on näyttänyt sen olevan mahdollista.     Olen pystynyt olemaan melkein koko vuoden osa-aikaisena palkkatyössäni, kiitos Kasaamon tulojen. Ja sama jatkuu nyt alkuvuodenkin. Toki se riippuu myös työpaikkani työtilanteesta. Jos kiire pukkaa, voi osa-aikaisuus jäädä.     Mietin tätä pitkään vuosi sitten ja laskeskelin voisiko se olla mahdollista. Kun ehdotin asiaa pomolleni, iski melkein paniikki. "Oonko mä ihan hullu! Mitä ihmettä mä nyt oon menny te...

 Morjentes! Sehän olisi sitten -22 alkutekijöissään. Joka puolelta saa lukea kuinka on kovasti suunnitelmia tälle vuodelle ja kuinka on jotain uutta tuloillaan ym.. Mä voin myöntää, että mulla ei ole.  Ihan näillä samoilla mennään kun viime vuosikin. Tai sen verran vois jättää pois, ettei sitä sairaalarumbaa tarvitsisi ottaa uusiksi. Se onkin yksi syy miksi en niin kauheasti intoile minkään tavoitteen perässä. Puolitoista vuotta sitten otin tavoitteeksi lyödä itseni läpi korumarkkinoilla. Kävisin kaikissa tapahtumissa, mitä isompi sen parempi. Ja tietenkin niitä pienempiäkin, että saan Kasaamon esille. Aika paljon pyörinkin eri puolilla ja melkeimpä joka viikonloppu oli jotain tapahtumaa. Sitten tapahtui jäätynyt olkapää ja korona ja aivoinfarkti ja ja .... Korona jyllää edelleen, olkapää on melkeimpä parantunut, pääkoppakin, mutta  vähän jähmeempänä kuin ennen. Päänsärkyä ei onneksi taas ole ollut tuon joulun jälkeen. Toivottavasti pysyykin poissa. Mutta muuten olen huom...