Kädetön Emäntä

Jaaa.... rupee sattumat kiertããn kehãã. Etten sanois... Nãitã koruheijastimia tai heijastavia koruja..mitã nyt ovatkaan, on tullut tehtyã ja myytyã mukava nippu. Ja nãitã on tosi kiva tehdã! Toki tarvii muistuttaa tãssãkin, ettã ne eivãt korvaa kunnon heijastinta! Mutta kaunis lisã ( ja ehkã ainoa, mulla ainakin..) pimeessã nãkymiseen. Nyt kun on taas niiiiiin pimeetã! Ja jatkossa nãitã saa Tampereelta  Vehmaisten Fantishopistakin!   Sen tiimoilta ollut kauhian iloinen fiilis...kunnes.. Ajelin tãnããn tõistã kotiin ja hidasteen kohdalla kolahti. Ekana tuli mieleen pakoputki.. Ei, se korjattiin just viime kevããnã. No sitten aattelin vaan pohjan osuneen kun ei kuulunut sen enempiã kolinoita eikã mitããn muutakaan ylimããrãisiã ããniã. Pããtin kuitenkin kotipihassa katsoo josko nãkyis jotain epãilyttãvãã. Mitããn ei nãyttãnyt ainakaan roikkuvan.. Mutta sitten huomasin takana toisen puolen olevan alempana. Noh siellãhãn on sitten iskari ja/tai jousi rikki. Oikeen mukavaa!!  Justii

Hmmm..tyypilliseen tapaani, hurahdin taas uuteen juttuun. Kuten kirjoitin aiemmin, ideoita pyõrii pããssã niin, ettã itteenikin hirvittãã vãlillã. Netin ihmeitã selaillessa on monta kertaa vilahtanut ohi idea erilaisista helmiheijastimista. Esim niistã sudenkorennoista. No niihin sitten lãhdin tarvikkeita katselemaan. Nãmã jãi kãteen ensimmãisellã hankintakerralla. Juu..ensimmãisellã! Katsokaas kun tein muutaman korennon ensin. En oikeen lãmmennyt niille. Eihãn ne talvisin lentele?? No saimpa ajatuksen kokeilla tupsun muotoista heijastinta. Jossain niistãkin kuvia nãhnyt. Ja jos saisin itsenikin kãyttãmããn..mã kun pukeudun enimmãkseen mustiin. Tãllaisia tein aluksi muutaman: Ja tietty laitoin kuvan naamakirjaan. No sainkin innostuneita viestejã tutuilta, jotka halusivat myõs. Tarvikkeitahan mulla ei ollut kuin muutamaan, joten eikun hakemaan lisãã. No mukaan tarttui tietysti "kaikkee ihanaa"!             Tein pyydetyt tupsut ja uusi

No mutta hei!  Pitkãstã aikaa... Ei oo ollu oikeen intoo eikã kunnon vekotinta tãn palstan yllãpitoon. Mã kun tein noi kaikki edelliset tekstit kãnnykãllã. Aika tyõlãstã puuhaa. Mutta nyt olin innoissani kun tilasin taplettiini nãppãimistõn. Alkaa sujuun tãã stooraaminen. Mut ilo oli hãtikõityã..Tãssãpã ei tietenkããn ole nãitã suomen ããkkõsiã!! Sillãpã nyt onkin hienot aallot korvaamassa pisteitã. Ja nekin joutuu valkkaan joka kerta erillisestã valikosta. Hidasta tãmãkin.....huoh... Mutta, puikot on viuhunut koko kesãn. Tosin nuo kevããllã mainitsemani matonkuteet on saanut olla ihan rauhassa. ;) Kovasti pyõrii kaikenmoiset ideat pããssã..ei vaan jaksa enãã tyõpãivãn jãlkeen alottaa mitããn uutta. Niin helppoo istahtaa sohvalle kutimien kanssa. Pitkããn sain pidettyã itseni jãrjissãni enkã ostellut uusia lankoja muuten kuin jos joku vãri loppui kesken. Noh, nyt on vãhãn niin sanotusti lãhtenyt lapasesta. Kudon toki paljon, mutta lankoja tuntuu kertyvãn silti enemmãn kun sukkia/tum

Sain työkaveriltani puoli säkillistä matonkuteita joskus muistaakseni vuosi sitten. Vai mahdoinko ostaa..noh samapa tuo. Sielläpä ne on vaatehuoneessa odottaneet inspistä. Muutaman kokeilun oon niistä tehnyt.  Ensin tei tällaisen kissan kolon.  Muuten hyvä, mutta tuli liian pieni ja eipä se pysynyt muodossaankaan. Sen verran painavaa jo itsessään tuo kude. Jonkin sortin kehikko olis tarvinnut soveltaa vaikka rautalangasta. Mutta roskiinhan tuo sitten päätyi, aikansa kun ensin pyöri mykkyrässä lattialla pölypalloja keräämässä. Noh, sitten päätin virkata tytölle maton. Se olikin aikas työlästä, vaikka isolla koukulla teinkin. Isoilla liikkeillä ja voimaa sai käyttää. Jos ei ihan löysää kudosta halunnut. Mutta eipä siitä sitten kovin iso tullut. Käytössä on kyllä tytön huoneessa! Tällä kertaa sain idean muistaakseni pinterestistä. En virkkaakaan itse matonkudetta vaan letitän eri värejä pitkäksi pötköksi ja virkkaan sitä kalastajalangalla ympyräksi. Aikas hidasta touhua.

Ollaankin jo kevään puolella! Mulla meni syksy ja talvi sairastellessa. Heti tuossa syyskuussa, vaatehuoneremontin keskellä, selkä pamahti. Välilevy pullistui ja siinä sit maattiin puoltoista kuukautta. Alkuun käveltiin keppien varassa kun ei sietänyt painoa laittaa vasemmalle koivelle juurikaan. No onneksi pääsin hyviin käsiin fyosioterapiaan ja saatiin jumiutuneet lihakset ja lukkiutuneet nikamat pikkuhiljaa palautuun. Ja sain harjoitteilla vähän lisättyä lihaskuntookin. Pullistumahan sinne jäi, mutta se ei onneks paina hermoo. Noh, siitä aloin tosiaan kuntoutuun loppuvuotta kohden. Mulle oli sitten tammikuulle sovittu aika sappileikkaukseen. Nykyäänhän ne tehdään tähystyksillä ja niistä on aikas nopea palautuminen. Saikkuakin vaan 1,5 viikkoa. SIIS YLEENSÄ! Mutta ei mulla...tietenkään! Mun sisäelimet oli haudannu sappirakon jonnekin niiden keskelle. Normaalisti se on tuossa heti pinnalla. Tähystyksellä alotettiin, mutta ongelmallisen sijaintinsa takia, tuli ongelmia