Kevät keikkuen tulevi!

 Heips kukkuu!

Tää on taas niin mun tyypillistä elämääni... Toisaalta ei pitäisi enää yllättyä tässä iässä.

Mikä niin? -kysyt.

No, sain ajatuksen alkuvuodesta uusista aluevaltauksista. Videoiden tekeminen ja liven pitäminen instassa ja tiktokissa. Hommasin mikrofoninkin ja aloin ihan aikuisten oikeesti innostua! Ehdin tovin jo puuhatakin näiden parissa..

Sitten herään eräänä helmikuun maanantai-aamuna niska jäykkänä ja kipeänä. Pää ei käänny kunnolla oikein mihinkään suuntaan ja rangassa tuntuu pistävä kipu. Just! Laitoin tämän niskajumin piikkiin ja ajattelin sen toipuvan maksimissaan viikossa. Hmmm....Ei!

Melkeimpä heti alkoi tuntui pientä lievää vihlontaa oikealla puolella, kainalossa ja kädessä. Joten uumoilin jo, että ongelman nimi saattaakin olla välilevyn pullistuma. Sellainenhan iski rintarankaani jokusia vuosia sitten ja oireet tuntuivat samalta. Tosin nyt hurjasti lievempinä. Niskajäykkyys alkoikin helpottamaan viikon sisällä, mutta ei muut oireet. Paineen tunne rangassa on ja pysyy sekä varsinkin rasituksesta äityvä vihlonta käteen. 

Lääkärissä käyntien ja kuvauksen jälkeen todettiin, että sehän on se sama välilevy kuin viimeksikin. Joten tässä on nyt oltu sairaslomalla siitä asti ja tilanne on jämähtänyt. Olo ei ole helpottanut, mutta ei  pahentunutkaan. Onnekseni kivut eivät ole vielä yltyneet siihen mitä aiemmalla kerralla (koputan puuta). Nyt on edessä leikkauksen suunnittelu, koska näinkään ei voi jäädä. 

Pelkästään autolla ajo ja kyydissä istuminen on välillä (päivästä riippuen) kivuliasta. Pää kyllä kääntyy sivuillekin, mutta äkkinäiset liikkeet ja nykäykset saavat hermokivut yltymään. Samoin rasitus vaikka vain tämä koneella kirjoittaminen aiheuttaa rankaan jännitystä, joka taas saa säryt alkamaan. Teen kyllä välillä askareita ja vähän korujakin (kipujen uhallakin!). Mutta mitä enemmän häärään, se kostautuu. Vain makuulla olo saa niskan rentoutuun ja kivut helpottaan, välillä jopa poistuun, mutta ei tarvitse kuin nousta ylös ja PAM!

Nyt siis odotellaan saanko leikkauksen työpaikan sairasvakuutuksen kautta vai pitääkö jäädä kunnallisen jonoon. Toivon pääseväni vakuutuksen kautta, silloin voisin päästä leikkaukseen jo toukokuussa ja olisin taas "toimintakykyinen" kesän kynnyksellä. 

Toki toivon, että alkaisi helpottaan itsekseen, niin kuin teki silloin aiemmallakin kerralla. Toisaalta tämä on nyt jo toinen kerta, kannattaako odotella sitä kolmatta? 

Harmitus on valtava! Jääkö multa nyt väliin kaikki kesän ihanat tapahtumat?! 

Entä sit se leikkaus? Sekin pelottaa.. Voiko siinä tapahtua jotain? Kirurgi selosti, että se tehdään kaulan puolelta, edestä. Ja toki naisena tuli heti mieleeni se ihana arpi mikä siitä sitten jää..  Operaatio olisi päiväkirurginen ja jo seuraavana päivänä saisi liikkua normaalisti. Tosin jos muistellaan mun "operaatio-historiaa" niin siinä saattaa olla pientä huonoa karmaa.

Mutta jotain mieltä lämmittävääkin on ollut tänä keväänä! Tässä samassa rytäkässä tuli täytettyä vuosia, puoli vuosisataa.. (Se ei sinänsä ole se syy). Mitään pippaloita ei ole pidetty, mitä nyt vanhemmat rynnivät yllärikahveille. Ja ystäväni toi tervehdyksen työkavereiltani! Iso shampanja-cooleri, sellainen pyöreä, täytettynä kuoharilla, breezereillä, vaahtokarkeilla, namipusseilla, kukkasilla ja vielä lahjakortti! Ja tietysti teemaan sopiva onnittelu-kortti - täynnä työkavereiden nimmareita. Unohtamatta Prinsessa-kakkua! Todella mieltä piristävä varsinkin tässä tilanteessa!!

KIITOS!

Mutta nautitaan keväästä ja auringosta! Kyllä tästäkin taas selvitään!

Jennikaisa