Mitä Joulu toi tullessaan..

                   Ihanaa Joulun aikaa kaikille!



Nyt mä istun mun omassa työhuoneessa, ikkunan edessä (joka kaipaisi kipeästi pesua..), pitkän pöydän ääressä ja kirjoitan tätä. 

Asiat tapahtuu nopeasti kun ne vain alkavat rullaamaan. Poikani kun sai päähänsä, että oma asunto olisi nyt ajankohtainen, niin eihän siinä mennyt kuin kuukausi ja huone tyhjeni! Kaikki kävi niin äkkiä, ettei oikein omat ajatuksetkaan pysy perässä. Muutto tapahtui 2 päivää ennen jouluaattoa. Onneksi nuorella miehellä ei juurikaan muutettavaa ole. Sänky, yöpöytä, kallax 2x4, työpöytä +tuoli ja tietysti se kaikkein tärkein eli tietokone.

Asunto on aivan ihana! Juuri valmistunut kerrostalo, ylin kerros missä huonekorkeus 4m ja vielä parvi! Isot korkeat ikkunat ja lattialämmitys... Ihan kateelliseksi tulee kun asuu itse tällaisessa 70-luvulla rakennetussa kerrostalossa, melkein maan tasalla. Täällä mikään ei ole uutta..

Mutta tiiättekö kuinka ristiriitaiset tunteet voi olla?! Toisaalta innostus omasta lisääntyneestä tilasta ja työhuoneen suunnittelusta. Ja sitten taas toisaalta huoli kuinka mun muruseni nyt pärjää ja tunteeko itsensä yksinäiseksi ja onko kaikki hyvin ja ja ja...  Hei!! Muutosta on 3 päivää!! Ja äiteensä tullut, TODELLAKIN viihtyy itsekseen..



Mutta siis tää mun huone..Alunperin suunnittelin ottavani haltuun tuon isomman makuuhuoneen ja tytär olisi siirtynyt tähän pienempään. Hänkin kun opiskelee muualla ja on täällä vain osan aikaa. Eteen tuli kuitenkin se, että huoneen 1 seinä pitää maalata. Pojan lempiväri limen vihreä kun ei oikein innosta tytärtä. Joten päädyin nyt alkuun siirtämään omat tavarani tänne ja maalaan seinän sitten myöhemmin. Väriäkään ei ole vielä päätetty ja minut tuntien, asiat pitää saada heti! Enhän mä olisi jaksanut enää odottaa ja katsella tyhjää huonetta viikkotolkulla.. Tätähän on odotettu jo pitkäääääään!

On tässä ollut myös harmiakin, pääni kanssa. Ilmeisesti keväällä kärsimästäni aivoinfarktista on jäänyt jälkioireiksi silloin tällöin ilmaantuvat kovat päänsäryt. Näin todettiin viimeisellä Tayssin käynnillä kun kuvissa ei näkynyt mitään muutosta edellisiin. Joskus päätä särkee lievemmin 3-6 päivää putkeen ja se onneksi tottelee kipulääkitystä. Mutta välillä kipu alkaa yöllä ja niin kovana, että herään siihen ja se pirulainen ei meinaa talttua edes lääkkeillä. 

Viime viikolla särky alkoi jo lauantaina ja jatkui alkuviikon. Onneksi pillereillä hallittavana. Kunnes keskiviikkona aamuyöllä herään joskus neljän aikoihin kallon läpi tunkevaan pääkipuun. Kipu on niin kova, että tuntuu kuin aivoista yrittäisi oikeasti joku kaivautua ulos. Lääkettä nassuun ja jatkamaan unia. Paitsi, ettei pysty kivulta nukkumaan. Pienissä pätkissä torkuin aamuun ja laitoin viestiä töihin, etten ole tulossa. 

Koko päivä menikin kivun kanssa ja vasta illalla neljännen lääkkeen ja pienten tirsojen jälkeen kipu antoi viimein periksi. Päivällä ajelin silmät sirrillään (kun en tajunnut aurinkolaseja ottaa mukaan ja kaikki valo sattui silmiin) vielä koronatestiin, joka onneksi osoittautui negatiiviseksi. Se nyt olisi vielä viimeistellyt joulun kun oltaisiin kaikki oltu karanteenissa!

Mutta joulun ostosreissu ja kyläily veljelle, jäivät väliin säryn takia. Kauppaan pääsin vasta torstai-iltana ja silloin huusi jo suklaahyllyt tyhjyyttään. 

Aatto vietettiin äidillä saunoen ja syöden. Slurpsis! Ja lahjasäkkiinkin oli kertynyt joitakin paketteja, jopa minulle! (Noh, yhden käärin itselleni..) Onhan joulut niin erilaisia kun lapset on jo aikuisia ja se pienten lasten into ja jännitys on vain muisto.. Eikä niitä toiveita oikein ole kenelläkään, muuta kuin suklaata ja rahaa....Mutta yhdessäolo tuo joulumielen!

Nyt muutama päivä lomaa, möllöttelyä pyjamassa, suklaan mussutusta, työhuoneen järkkäystä...

Jennikaisa

Ja tulihan se pirulainenkin vielä toivottamaan jouluja, viimeyönä heräsin taas viideltä kovaan särkyyn! Tällä kertaa onneksi totteli herra Buranaa.. Jospa saisi loppuvuoden olla rauhassa?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi vuosi ja vanhat samat jutut..